Tässä maailmassa paljon on jäänyt tunnistamatta tai piiloon. Maan pinta on jaettu kahteen tyyppiseen kuoreen: manner- ja valtamereen. Tiedemiehet ovat viime vuosien ajan painottaneet levytektoniikan näkökohtien mittaamista ja mallintamista. Tämä on ymmärtää mantereen halkeilua, mantereiden ja valtamerten rajoja ja mikromannerten hajoamista. Silloin he löysivät kahdeksannen maanosa, Seelanti. Äskettäin GNS Sciencen tiedemiehet ja tutkijat ovat saaneet päätökseen Tyynenmeren alle piilotetun mantereen kartan piirtämisen.
Seelannin löytö
Seelannin historia tai Te Riu-a-Maui maorin kielellä on melko vanha. Useat tutkimukset ja tieteellinen kehitys auttoivat määrittämään maanosan sijainnin. Jotkut sanovat, että hollantilainen merimies Abel Tasman löysi sen vuonna 1642 jKr., mutta skotlantilainen luonnontieteilijä James Hector perusti sen olemassaolon vuonna 1895. Molemmat saapuivat Uuteen-Seelantiin, Seelannin saariketjun etelärannikolle.
Myöhemmin vuonna 2014 uusiseelantilaiset tutkijat Nick Mortimer ja Hamish Campbell yhdessä muiden geologisten tutkijoiden kanssa osoittivat, että Seelanti voidaan luokitella erilliseksi mantereeksi. Vuonna 2017 he hahmottelivat sen ominaisuudet sen paksusta ja geologisesti vaihtelevasta kuoresta sen kokoon, mikä erottaa sen Australiasta. Mantereella arveltiin olevan muodostivat noin 83 miljoonaa vuotta sitten. Sen matka alkoi noin 100 miljoonaa vuotta sitten, kun Gondwanan supermanner alkoi hajota. Se asetettiin kerran suoraan sen luoteis- ja lounaisalueille, jotka nyt tunnetaan Australiana ja Etelämantereena.
Kartan piirtäminen
Seelandialla on arviolta 4.9 miljoonaa neliökilometriä eli 95 % sen maa-alasta, joka on ollut Tyynenmeren alla viimeisen 25 miljoonan vuoden ajan. Tämä tekee kartan täydentämisestä suuren haasteen, koska vain noin 5 % maasta on veden yläpuolella. Ainoa syy, miksi se tuli mahdolliseksi vuonna 2023, on vain teknologinen kehitys. Se on eri mittausten kumulatiivinen operaatio:
- Globaalit painovoima- ja syvyysmittakartat: johdettu satelliitin mikrogravitaatiosta/geodesian mittaukset joka auttoi mittaamaan laivan radan syvyyden luotausta ja veden syvyyden johtamista.
- Globaalit magneettiset kartat: sekoitus satelliitin ja laivan protoniprecessiota huomattavia laskentaresursseja varten tietojen käsittelemiseksi käyttökelpoisiin muotoihin.
- Erikoisinstrumenteilla varustettu tutkimuslaiva: tämä sisältää monisäteinen kaikuääni merenpohjan kartoittamiseen, aktiivisen lähteen seismiset heijastuslaitteet maan kerroksen ultraääntä varten ja kallioharat kivinäytteiden keräämiseen.
- Merenpohjan porausreiät: käytetään poraamiseen ja kivinäytteiden tutkimiseen.
- Massaspektrometrit: kivien isotooppisten iän mittaaminen röntgen- ja elektronisuihkukorkeilla tyhjiöinstrumenteilla.
Tulivuoret ja kalliovuoteet
Sain mahdollisuuden ottaa yhteyttä Nick Mortimeriin. Hän sanoi, että oli "reilua sanoa, että kaukokartoituksen ja suoran näytteenoton yhdistelmä mahdollistaa kartan tekemisen". Uusi Zealandian kartta on syvyysmitan ja tektonisen evoluution kertynyt tulos. Se antaa tarkan ja päivitetyn kuvan Uuden-Seelannin sekä Lounais-Tyynenmeren alueen geologiasta. Kartta selittää myös tulivuorten asettamisen, laattojen rajat ja sedimenttialtaat.
Sen vahva magneettinen allekirjoitus paljasti tulivuoren alueet, vaikka useimmat ovat veden alla. Näiden alueiden magneettiset poikkeavuudet säilyvät samoissa basaltilaavakivissä, jotka ovat pintaantuneet kallioharoilla. Merenpohjan kivinäytteissä on myös graniittia, joka kuuluu 4000 km:n mannertenväliseen vyöhykkeeseen. Kaikki näytteet olivat kartan viimeisten pisteiden vieressä. Tämän löydön avulla geologit saattoivat vihdoin piirtää koko kartan ja kaarevat 250–100 miljoonaa vuotta vanhaa graniittirunkoa. Näin ollen Seelandiasta on tullut maailman ensimmäinen merenalainen maanosa kartoitetaan kokonaan.
YouTube: Seelanti | Maan unohdettu kahdeksas maanosa
Klikkaamalla toistopainiketta hyväksyt YouTuben Käyttöehdot ja TietosuojakäytäntöTietoja voidaan jakaa YouTuben/Googlen kanssa.
Kuvan luotto: Artikkelissa käytetyt kuvat ovat GNS Science New Zealandin omistamia ja ne on toimitettu lehdistökäyttöön.
Lähteet: ArabiaWeather.com / Amerikan geologinen seura / Satelliittigeodesia / Kansalliset ympäristöä koskevat tiedot / Rhoden saaren yliopisto
